6/30/2013

Maalaisidyllin jatkot


Edellisessä postauksessa lupasin raottaa ystäviemme vanhan hirsitalon ovea, nyt mennään. 

Valo ottaa tulijan vastaan 
kuistilla




Ikkunoiden välejä on koristeltu vanhoilla harmaantuneilla laudoilla.

Kuistin akkunalla on asetelma nyt niin kovin muodikkaista ruskeista pulloista. Tässä talossa ruskea lasi on ollut muodissa jo useamman vuoden. Ja tulee jatkossakin olemaan lupasi hän, joka asetelman kasasi.




Peremmälle...




Kahden istuttava kiikkustuoli on 1800-luvulta. 

Tynnyrissä kiteytyy filosofia:

Mitä vanhempi, ruosteisempi, kolhuisempi - sen paremman paraatipaikan esine saa.

On ihanaa, kun on ystävä, jonka kanssa voi kilpaa ihastella ja silitellä vanhoja tavaroita. On ne vaan kovin kauniita ja niillä on ihan oma sielu.

Mutta mistä minulle saataisiin tällainen vanha tynnyri? Tarjouksia ja ehdotuksia otetaan vastaan. 




Talon rakennusvuosi on 1851Vanhoista hirsiseinistä on tapetti- ja pahvikerrosten poistamisen alta löytynyt vuosilukukaiverruksen lisäksi kirjoituksia, henkilöiden nimiä ja mm. teksti jossa lukee luultavasti ”Renlain kasarmi”. 

Seiniin on jätetty esiin upeita kerrostumia...





"Ja kaunis oli ilta, vielä kauniimpi..."
"Phui"
"Millaista soopaa"
"Me tahdomme jotakin mehevämpää"





Hirret, fyllingit,
vanhat tapetit, sanomalehdet, maalit
ovat niin kaunis tarina katsella...







Valo kulkee pehmeänä huoneesta toiseen, niinkuin yleensä vanhoissa taloissa on tapana..






Ruokasalin kristallikoristeinen lamppu vei mun sydämen... Tästä se valo vasta kauniisti meneekin.






Porrashuoneen senkki on ystäväni isovanhempien peruja. Hänen vaarinsa on aikoinaan polttanut toisen senkin päälle kuuluvista lasiovisista pikkukaapeista, koska se on luultavasti ollut rikki. Toinen niistä taitaa vieläkin majailla kotitilan riihen vintillä. Senkin päälle löytyi kuitenkin kirpparilta kolmella kympillä vanhat, prikulleen oikean kokoiset, mutta hauskasti hieman erisävyiset lasikaapit. Miten hieno eheytymistarina!

Matalan pöydän virkaa toimittava vanha puulaatikko on löytö perheen edellisen kodin vintiltä. 




Avohyllyillä on esillä kivoimmat keittiöesineet.




Vanha pulpetti on talon isännän lapsuudesta, ja saattaapa olla että hänen äitinsäkin on lapsuudessaan siinä istuskellut.




Tämän asuinseutumme rikkaus on, että nämä tienoot; vanhat talot, kirjahyllyt, varastot, vintit, ja kellarit ovat edelleen pullollaan vanhaa Riihimäen Lasin tuotantoa. Se on meille itsestäänselvyys, eikös ole aika kivaa!




Yläkerrassa..

lattian lankut ovat vanhan kasarmirakennuksen lattiaa. Uniikki pinta on saatu aikaan seuraavanlaisella mielenkiintoisella reseptillä:

lankut on poltettu, hiekkapuhallutettu ja lakattu.




Pienet nahkasaappaat löytyivät tilan kätköistä. Nyt ne ovat paraatipaikalla yläkerrassa.




Katon rajassa olevat lyijylasi-ikkunat on laitettu taloon yläkerran rakentamisen yhteydessä 2000-luvun alussa. Ystäväperheemme ehti asua talossa viikon, ennenkuin huomasivat nämä ikkunat. Ei se ole niin tarkkaa.

Yläkerran katossa risteilee paljon esiin jätettyjä kattoparruja.




Järkälemäinen tumma lipasto on yhden väliseinän mittainen. 






Mietin, että seuraavan kuvan voisi melkein jättää ilman tekstiä. Mutta pakko sanoa ihan nopeasti vaan, ihanaihanaihanaihana kupariastia. 





Talon pihapiiriin pääset kurkistamaan



6/28/2013

Heinähommia ja maalaisidylliä


Olimme tällä viikolla kyläilemässä ja heinätalkoissa ystäviemme maatilalla. Mieheni osallistui heinätalkoisiin, ja minä ja tyttönen nautimme maalaisfiiliksestä. Reilua, vai mitä?

Tämä koti pihapiireinen on niin valloittava, että kuvia kertyikin aikalailla. Siksi ajattelin tehdä kaksi postausta. Tähän ensimmäiseen kokoan kuvia ulkosalta maatilan pihapiiristä. Toisessa osassa mennään sisälle vanhaan 1800-luvulla rakennettuun hirsirunkoiseen päärakennukseen. 

Mutta, nyt siis niitä helteisiä heinähommia ja kaikkea muuta kivaa. Aloitetaan sillä itsellään, eli heinällä. Talkoiden tuloksena tilan hevoset pysyvät ruuassa taas vuoden verran.
















Keltainen päärakennus on mäen päällä. Talon rakennusvuosi on 1851. Tämän jälkeen taloa on laajennettu ainakin kahteen otteeseen. Alakerta on ollut jossain vaiheessa kahdenkin eri perheen käytössä, jolloin toinen sisäänkäynti oli talon takana.



Savupiippuhormisto on rakennettu samalla tyylillä, kuin alueen muutaman muunkin 1800-luvulla rakennetun talon hormisto. Nuohooja on kertonut, että rakentajina ovat todennäköisesti olleet venäläiset sotavangit ja tyyli on sen vuoksi erilainen, kuin perinteisessä suomalaisessa piipunmuuraustavassa.






Yläkerran suurelta parvekkeelta näkee kauas!





Vanha, mutkitteleva kivijalka on riemastuttava.





Harmaantuneeseen puulaatikkoon kasatun kukkaistutuksen takaa häämöttää kanala-pupula.









Vanhat heinäladot ovat yksinkertaisesti niin kauniita. Yllä harmaantunutta seinää ja alla koko komeus. 






Tilan isännän työjuhtana on vanha ja luotettava Valmetti vuosimallia 1970.






Vanha reki pärekoreineen ja kesäkukkineen toivottaa tervetulleeksi pihapiiriin.






Ystäväni rakastaa tehdä taloon ja sen pihaan asetelmia erilaisista tilalta löytyneistä vanhoista esineistä. Tässä ruosteinen asetelma kaivon kannella!







Kanat ja kukot vaeltavat (varastaen koiran kupista nappuloita), kuopsuttavat ja kaakattavat pihapiirissä vapaana.








Irlanninsusikoira Lilli puolestaan vahtii pihapiiriä (vaan ei ruokakuppiaan).






Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän,
Kuinka onnellinen voikaan olla hän,
Joka täällä vaan saa aina asustaa -aa -aa.
Maalaismaisemaa en saata unohtaa.







Seuraavassa osassa päästään sitten sisälle taloon.


Hyvää ja rentoa viikonvaihdetta!



6/26/2013

Kesähimmeli



Tigeristä löytyivät erkkerin kesähimmeliin muutaman euron valmiskostyymit; mansikoita ja viirinauhaa. Sen verran askartelin, että lisäsin manssuihin eripituisia ripustuslenkkejä. Vapuksi tekemäni pompomit olivat jo aikansa eläneet ja auringon haalistamat. 














Myös lasten paperiset ruoka-alustat tulivat enemmän kuin tarpeeseen. Yhdessä pakkauksessa on kolmea erilaista kuosia, yhteensä 60 kpl, hinta huimat neljä euroa :)







Moikka! Me suunnataan tänään heinätalkoisiin!


6/25/2013

Thankfulness Jar -haaste ja elämän pienet ilot






Sain Keskipisteessä -blogista mielenkiintoisen Thankfulness Jar -haasteen.

Emilka keroo haasteestaan näin:

"Meitä suomalaisia moititaan usein pessimistiseksi kansaksi, jonka suusta kuullaan useammin valitusta kuin kiitollisuutta ja rohkaisevia sanoja. Haluan osoittaa nämä väitteet vääriksi ja lisätä kiitollisuutta meidän kauniin kansan keskuudessa, laittamalla liikkeelle THANKFULNESS JAR - blogihaasteen. "

Emilkan laatimat haasteohjeet ovat seuraavanlaiset:

1. Kun sinut on haastettu, hanki itsellesi kyseiseen tarkoitukseen sopiva purkki johon kirjoitat tekstin: Thankfulness Jar.
2. Leikkaa paperista lappuja, joihin kirjoitat erilaisia asioita joista olet kiitollinen. Ajan kuluessa purkkisi toivottavasti täyttyy jotta voit hankkia kokoa suuremman purkin..
3. Ota kuva omasta purkistasi.
4. Lisää sekä oman purkkisi kuva että sinut haastaneen henkilön purkin kuva omaan blogiisi. Haasta 5 muuta bloggaajaa mukaan ja ilmoita asiasta heille.
5. Pidä mielessäsi, että sinulla on paljon asioita joista voit olla kiitollinen! Elämä on lahja!



Itse haastan mukaan seuraavat henkilöt ja blogit:



Autuas olo
Neljäs Kerros (ei hissiä)
Silkkiä Samettia






Arvatenkin tämän postauksen kuvat liittyvät kiitollisuuteen ja purkkeihin :). En ajatellut askarrella omaa purkkiani ihan alusta asti. Thankfulness-käyttöön voisin ottaa tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa olevan vanhan peltisen säästölippaan. Se on isäni lapsuudesta. 

Postauksen muut kuvat ovat ystäväni kotona vietetystä tee- ja pannukakkuhetkestä napattuja. Minulle ihan uusia tuttavuuksia olivat muuten nuo herkulliset tanskalaiset, pyöreisiin peltipurkkeihin pakatut teet, klik. Purkit ovat niin somia, että niistä voisi jatkojalostaa vaikka mitä. Esimerkiksi Thankfulness Jar -purnukoita :).

Seinällä oleva, todella vanha kipsitaulu ihastuttaa (aina vaan). Olen kuvannut tätä taulua aikaisemminkin, ja jälleen se veti puoleensa. Aihe ja alle asetettu keraaminen purkki sopivat tähän postaukseen paremmin kuin hyvin. Taulu on ystäväni mummon peruja. Mummolla oli maatila ja 12 lasta, joista ensimmäiset hän sai sota-aikana. Elämä on varmasti ollut paikoitellen kovaa. En edes osaa kuvitella, miten kovaa. Ajatus antaa perspektiiviä.

Kiitollisuus-aihetta olen ajatellut paljonkin. Oma onneni koostuu pienistä hetkistä ja niiden oivaltamisesta, mahdollisimman paljon hetkessä elämisestä. Yritän aktiivisesti muistuttaa itseäni olemaan kiitollinen ihan pienistä elämän ja arjen asioista. Onni on joiltain osin myös asennekysymys ja pienistäkin asioista voi tulla hyvälle mielelle ja olla kiitollinen. 

Tuossa teehetkessä olin kiitollinen ystävän kanssa vietetystä ajasta. Pienestä hetkestä, jonka saimme aikuisten keskusteluille. Lapsemme taisivat touhuta keskenään tuolloin omia leikkejään lastenhuoneessa ja pieni vauvani otti nokosia. 

Tällä samaisella ystävälläni oli männävuosina tapana sanoa minulle arvoituksellisesti, että tuosta sinun blogistasi voisi tulla jotain... Sanat jäivät mieleeni, vaikka ajattelinkin, että mitä ihmettä hän tarkoittaa. Blogi oli ollut minulla jo vuosikausia, ihan omaksi iloksi ja harrastukseksi.

Viime syksynä kuitenkin sytyin bloggailuun oikein tosissaan, ja muistin tuolloin ystäväni sanat. Muokkasin blogini ulkoasua käyttäjäystävällisemmäksi. Aloin myös tehdä postauksia useammin, koska pursusin ideoita ja luovuutta. Aloin luottaa enemmän omaan tekemiseeni bloggaamisen saralla. Aivan itsestään kävijämäärät lähtivät kasvuun ja siitä lähtien ne ovat olleet edelleen kasvussa. Bloggailu on tuonut elämään paljon iloisia yllätyksiä, uusia tuttavuuksia, blogiystäviä. 

Ystävien tuki on tärkeää, ja ystäviltä voi saada uusia ideoita ja kannustusta omaan arkiseen eloon ja tekemisiin.

Kiitos Sinulle Ystäväni S.






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...