7/14/2015

Kulissi vai oma koti?



Nyt on luvassa pohdintaa asumisesta, valinnoista, omasta kodistani ja sen julkiseksi tekemisestä mm. bloggaamalla.

Blogit ovat täynnä asuntomessupostauksia ja hyvä niin, sillä itse en messuille tänä vuonna aio ehtiä. On mukava katsastaa tarjonta eri bloggaajien silmin. Tästä tulikin mieleeni, että aina kun käyn asuntomessuilla tai jossain mualimalla, isommissa ympyröissä, kotiin palatessa tuntuu rehellisesti sanottuna siltä, kuin tulisin ihan tavalliselle mökille. 

Tämä on 160 neliöinen hirsitalo ja perheemme koti. Mutta silti. Jotenkin oma koti vaikuttaa pieneltä, tavalliselta peruskodilta. Niinhän se pitää toki vaikuttaakin. Tällaiseksi tämä on ihan tarkoituksella rakennettu. Täältä puuttuu kaikki luksus, tilaa on sen verran kuin tarvitaan (kamera suurentaa). Materiaalit ja valinnat ovat tavallisen ihmisen budjetista, monesti sen allekin. Toisaalta, täällä on ihan kaikki tarpeellinen, mutta ei ekstraa.


Älkää kuulko äänessäni valitusta, nämä asiat omasta talosta ovat vain toteamuksia ja havaintoja. Onhan meillä täällä mäellä luksustakin. Sitä on hiljaisuus, luonto ja valo. Eli tavallaan kodin ulkopuoliset, aineettomat asiat, sekä taloon rakennetut 20 ikkunaa, heh. 

Sisustusbloggarina sitä tulee väkisinkin verrattua omaa kotia toisten koteihin, uteliaasti, ei missään tapauksessa kateuden näkökulmasta. Se on ns. ammattitauti. Uteliaisuus on kehittävä voima siksi, että uteliaalla suhtautumisella yleensä saa ammennettua asioista itselleenkin jotain. Jos ei muuta niin hyvää mieltä. Moniin (lue suurimpaan osaan) esimerkiksi messukotien sisustusratkaisuista minulla ei nimittäin ole varaakaan. Pitää kyetä iloitsemaan toisten puolesta, ja olla tyytyväinen siihen, mitä on. Ja olen. 

Mihin tällä tekstilläni sitten tähtään. En juuri mihinkään, haluan vain kelata ääneen kotini syvintä olemusta, samalla kodin julkiseksi tekemistä, ja näiden kahden seikan välistä ristiriitaa. Sekä bloggaamista. Haluan valottaa omia kulmiani.

Mennäänpä termiin blogikodit... Olen monesti miettinyt tuota sanaa. Olen halunnut kirjoittaakin aiheesta, mutten tiedä miten sanani asettelisin. Lyhyesti sanottuna, en usko, enkä halua uskoa, että kukaan sisustaa kotiaan blogiaan varten. Eihän?

Koti ei saa olla kulissi, tuote-esittelypaikka, tai kiiltokuva. Kodin pitää olla kiva paikka, siistinä tai sotkuineen ja tahmoineen. Jos koti on näyttämö, miten siellä sitten rentoudutaan tai eletään isolla Eellä?

Siistiä toki saa olla. Tuntuu, että monesti bloggaajat tuomitaan (yli)siisteydestä. Mutta sehän on jokaisen oma asia, siivoaako vai ei. Osa tykkää siivota, osa ei. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään ja teen monesti vain ihan välttämättömimmän. Kotimme on täynnä koirankarvoja, tahroja ja tahmoja, mutta kuvissa tuommoiset pikkuseikat eivät näy, uskokaa tai älkää. Pointtini on se, että kenenkään ei pitäisi joutua perustelemaan siisteyttään tai sotkujaan, sillä jokainen elää tismalleen kuten haluaa. 

Koti mielletään blogikodiksi myös monesti sillä perusteella, että kotona on blogikuvien perusteella aina siistiä. Älkää hyvät ihmiset uskoko tähän. Tottakai jokainen haluaa ottaa kodistaan suht siistejä kuvia, jos niitä haluaa laittaa nettiin esille. Tämä ei tee silti kodista blogikotia, näyttämöä tai kulissia.



Kodissamme on melko siistiä uskoakseni siitä syystä, että meillä on aika vähän tavaraa. Ja niille tavaroille on omat paikkansa. Keräilemme leluja, ja omiakin romujamme paikoilleen parhaamme mukaan, pitkin päivää. Toki onhan minulla omat vaate- ym kasani, kaikki minut tuntevat sen tietävät, mutta nuo kasat on mun privaattipuolta. 

Monesti, lähes aina, kuvaustilanteessa kyse on myöskin kuvan rajaamisesta. Ottamani kuvan ulkopuolella on monesti legokaaos, en vain halua sitä teille näyttää. Uskon, että valtaosa blogien kävijöistä tietää miltä legokaaos näyttää, eikä halua sitä erikseen sisustuspainotteiseen blogiin tulla katsomaan. Haluan mieluummin näyttää teille sen puolen, joka enemmän hivelee omaakin silmääni. Tämä ei ole kulissin ylläpitoa tai totuuden silottelua, se on yksikertaisesti vain kuvaustilanteessa esteettisin perustein tekemäni valinta. Minun valintani. Sisustusbloggaus ja valokuvausharrastus kulkevat monesti käsi kädessä. Ei kaikilla, mutta monilla. 

Olen tosin pistänyt merkille, että facebookiin tai Instaan laitetut, puhelimella otetut sotkukuvat ovat myös hurjan suosittuja. Mene ja tiedä, ehkä taika on sotkun ja siisteyden balansissa. Kokonaisuudessa?





Noin vuosi sitten hyvä ystäväni, kaksosten äiti, kyläili meillä ja muistan meidän jutelleen bloggaamisesta. Hän katseli ympärillään vellovaa lelukaaosta, (tuolloin lapset 1, 1, 1 ja 3 vee leikkivät iloisesti). Kerroin hänelle, että bloggaamisessa kyse on valinnoista, asioiden näyttämisestä ja asioiden pois rajaamisesta. Hän sai heti juonen päästä kiinni, ja on sittemmin vienytkin ilosanomaa eteenpäin, "tiedän, että Tarjan kotona on aitoa ja välillä tosi sotkuista, kyse on vain rajaamisesta". 

Vaikka lapsikultani ovat minulle kaikki kaikessa, on minulla tarve omiinkin juttuihin. Kuvaaminen,  kuvausvalintojen ja kuvankäsittelyiden tekeminen on minulle nopea ja hauska tapa rentoutua. Kaikki tuo on itseilmaisua. Olen ensimmäiseltä koulutukseltani graafinen suunnittelija, ja tämän tiikerin raidat ovat ja pysyvät. Tämä on myös blogini perusta. 

Ehtiminen. Minulta kysellään monesti, miten ehdin. Minulle kyse ei ole niinkään ehtimisestä vaan hengähtämisestä omien ajatusten ja kuvien äärellä. Lopputulos on julkinen, mutta prosessi hyvinkin yksityinen ja rentouttavakin.





Niin, vielä pari sanaa trendeistä, sisustusblogissa kun ollaan. Hirsi on tulossa. Se näkyy nyt vahvasti kuvissa ja lehdissä. Asuntomessupoiminnoissa. On minusta näkynyt jo pari vuotta. Ehkä hirren myötä tulee muotiin myös tavallisuus? Hirsi on kuitenkin aina hirsi; konstailematon, umpipuuta, jääräpäinen, vankka. 

Vielä yksi ystäväkertomus lopuksi. Näin erästä toista hyvää ystävääni viime viikonloppuna. Hän kertoi etsivänsä taloa. Tässä ote keskustelustamme: -Unelmoin sairaalamaisen kliinisestä kodista, jossa ei ole mitään muuta kuin tasaista valkoista pintaa. Lisäsin tähän, että tasoja pitää olla, mutta niille ei saa sitten laittaa mitään esineitä? -Just niin! ystäväni huudahti innoissaan.

Koti on hyvin henkilökohtainen kokemus ja jokaiselle omanlainen. Tämä juuri tekee sisustamisen maailmasta niin kiehtovan ja mielenkiintoisen.

Toisen haaveesta voi ammentaa voimaa ja olla mahdottoman innoissaan ja ylpeä, sitten kun tuo haave toteutuu. Kuvittelin tuon kodin, ja se näytti mielessäni ihanalta. Minun sielunmaisemani, johon en kuitenkaan koskaan itse pysty, vaikka haluaisinkin. Minulla on nimittäin viha-rakkaussuhde tavaraan. Pyrin siitä eroon, mutta haalin ja asettelen sitä myös enemmän kuin mielelläni erilaisille tasoille!

Siksi kai olenkin rakentanut ympärilleni eläväpintaiset hirsiseinät, ja siksi varmaan moottorisaha laulaa nytkin tuolla pihamaalla. Mieheni tekee pöllijakkaraa. Hän huusi juuri - Tämän voi tuoda vaikka olkkariin.

Tiedän, että näin tulee käymään. 


22 kommenttia:

  1. Ihania nämä pohdiskelevat postaukset. Sitä pääsee sisälle henkilöön blogin takana ihan toisella lailla. Olen monesti miettinyt itse millaisen kuvan mahdan itsestäni blogissa antaa. Vastaako se yhtään sitä mitä oikeasti olen?
    Minulle oma koti, sen sisustus, visuaalisuus ja ulkomuoto, on niin suuressa roolissa oman hyvinvoinnin kanssa, että viime kädessä en välitä yhtään siitä, mitä mieltä muut siitä ovat. Toki on kiva, jos joku muukin kodistamme pitää, mutta en koskaan voisi rakentaa kotia vain muiden hyväksynnän hakemisen vuoksi. Asiakastöissäni taas asiakkaan mielipide hänen kotinsa lopputuloksesta ratkaisee, ei hänen ystäviensä, eikä sukulaisten. Kauneus on subjektiivista ja se on hyvä. Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä, vai miten se nyt menikään.
    Olen itse ajatellut termin blogikoti kodiksi joka on sisustettu kokonaan tai valtaosaltaan sisustusblogeissa esiintyvillä tavaroilla. Ajatellaan, että esineen täytyy olla tyylikäs, jos noin moni tykkää. Tätä näkee usein varsinkin nuorten kodeissa, kun luottamusta omaan makuun ei ehkä vielä ole. Vertaa teinit, jotka pukeutuvat samoin. En ole pitänyt termiä siisteyteen liittyvänä ollenkaan, mutta saattaa se sitäkin olla :)

    Aika muuten kultaa muistot huolellisesti. Meillä on nykyään, kahden aikuisen kodissa, melko siistiä. Luulin, että näin on ollut aina. Ei ole! Juuri katselin koneelta kuvia entisestä kodista, jotka poikani on ottanut heidän ollessa melko nuoria. Voi tsiisus, mikä sekamelska :D En yhtään muistanut tällaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija! Kiva kuulla, että olen onnistunut tällä avaamaan aatoksiani ja antamaan lisäsyvyyttä "blogipersoonalleni". On hyvin vaikeaa ajatella, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Sitä on täysin mahdoton tietää, kun on blogannut vuosikausia ja antanut itsestään murusia sinne ja tänne. En pysty mitenkään objektiivisesti ajattelemaan, millaisen kuvan itsestäni annan.

      Minulla on eräs hyvä ystävä, jonka tiedän seuraavan blogiani. Kysyn joskus häneltä, miltä blogini ja tekemiseni vaikuttaa, ja hän antaa suoria ja hyvin analyyttisia vastauksia ja oman mielipiteensä. Nämä ovat hyvin mielenkiintoisia keskusteluja. Ehkäpä jokaisella bloggaajalla kannattaisi olla tällainen ystävä / henkilö jonka kanssa keskustella bloggaamisesta (ei bloggari).

      Mulle sillä blogikoti -termillä on kaksi merkitystä. Olisin voinut tuossa tekstissä hiukka sekeämmin itseäni ilmaista.

      1) koti joka on sisustettu pääasiassa trendi- ja blogitavaroin ja kalustein
      2) bloggaajan koti, jonka sisustusvalintoja ohjaa kaupallisuus ja blogin tekeminen, ei niinkään oma maku ja mieltymys.

      ...molemmat vaihtoehdot omasta vinkkelistäni hieman karmaisevia.

      Ihanaa viikonloppua Tuija!

      Poista
  2. Taas ihana kirjoitus.KIITOS! Löytyi mooonta 'omaa ajatusta'. Tykkään siivota ja siisteydestä, mutta tässä huushollissa loputon työ, enkä valita, koska oma haluttu valinta :) Rajaan vain kuvat ja välillä raotan todellisuuden verhoa. Kuten mottoni on : sorry about the mess, but we LIVE here!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia Satu!
      Jokainen toimii omalla tyylillään ja se on pääasia :) Onneksi voi rajata, sitä monesti itsekin kiittelen

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus, kirjoitin itsekkin jemmaan toissapäivänä asiaa aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna. Kirjoitustasi odotellessa siis :)

      Poista
    2. ...piti vielä sanomani, että mullakin tämä aihe on ollut jemmatekstinä ties kuinka kauan, ehkä kaksi vuotta :)...?

      Poista
  4. Aamen ;) Nyökyttelin täällä monessa kohtaa eli samaa mieltä ollaan. Kuvien rajaaminen on sisustusblogien salaisuus, ihan varmasti, ainakin minun :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana kiitos :)
      Valokuvaus on niin vahvasti mukana tässä bloggaustouhussa. Kuvaustilanteen valinnoilla on todella suuri merkitys, ja valinnoilla saa asioita hyvän näköiseksi helposti ja nopeasti. Näppärää. Jotkut kutsuvat sitä valheelliseksi tekemiseksi - mutta valintojahan ne vain ovat, vallitsevassa, ihan aidossa tilanteessa. Näin minä asian näen :).

      Poista
  5. Kivoja pohdintoja. :) Mä mietin vähän tota blogikoti -termiä ja en mä oikein osannut tulla lopputulokseen et mitä se mun mielestä tarkoittaa. Kun toisaalta tulee just vähän semmonen kuin Tuija tuossa ylempänä sanoo, niinkun semmonen mikä on sisustettu lähes pelkästään semmoisilla blogeista löytyvillä "trendi-kalusteilla". Mut sit toisaalta tulee mieleen et kaikkien meidän bloggaajien kodit on blogikoteja. Että en osaa sanoa sitten. :D

    Rajaamisesta pakko sanoa, että mun äiti sanoi mulle yks päivä että "sulla on aina siellä blogissa niin ihanan seesteisiä kuvia ja sit kun tänne tulee ni tääl on ihan kauhee kaaos". Että näin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura
      Äitisi on huomannut rajauksen taian :)

      Mulle blogikoti tarkoittaa oikeastaan kahta asiaa, 1) trendi- ja blogitavaroin sisustettua asuntoa, tai 2) semmoista bloggarin kotia, jonka sisustusvalintoja ohjaa kaupallisuus ja bloggaaminen, ei niinkään oma maku ja mieltymykset

      Poista
  6. Itsekin sisustusblogia pitävänä olen niin samaa mieltä sun kanssa! Hyvä kirjoitus!

    Oikein ihanaa keskiviikkoa sulle! :)

    VastaaPoista
  7. Hyvä postaus aiheesta, jota olen itsekin toisinaan pohtinut. Olen yrittänyt blogiin aina välillä muistuttaa lukijoita joko kuvin tai sanoin "sotkuista", joita meidänkin kodista kyllä löytyy. Ja totta, ei ne kaikki tahmat ja tahrat kuvista aina näy ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piia!
      On hauskaa, miten sotkuista täytyy muistuttaa. Nehän ovat aivan itsestäänselvyys, ainakin lapsiperheissä. Itsekin koen samaa muistuttelun tarvetta. SItä tavallaan haluaa sanoa, että ihan aitoa touhua tämä elämä on, älkää ymmärtäkö väärin...

      Poista
  8. Upea kirjoitus Tarja. Olen kanssasi niin samaa mieltä! Kivaa Keskiviikkoa Sinulle!

    VastaaPoista
  9. Tosi hyvä kirjoitus! Samanlaisia ajatuksia on minullakin. :)

    VastaaPoista
  10. Rempan keskellä elävänä ja pikkuhiljaa kotia laittavana olen ahkera sisustus-, DIY- ja remppablogien tutkija. On tosi kiva nähdä miten erilailla erilaiset ihmiset ovat ratkaisseet näitä asumisasioita ja ammentaa niistä vinkkejä omaan hommaan.
    Kaima tuossa jo kirjoittelikin tuosta blogikoti-asiasta ja olen hänen kanssaan samaa mieltä monesta asiasta. Omalta kohdaltani huomaan että sellaiset blogit jotka esittelevät sisustuslehtisiistejä trenditavaroilla sisustettuja kotejaan eivät pitkään jaksa kiinnostaa. Sen sijaan omaperäiset ratkaisut joilla ei pyritä miellyttämään muita kuin itseä ovat kiinnostavia vuodesta toiseen.
    Jo vuosia sitten löysin käsityöinnostukseni kautta blogin jota kirjoittaa nuori, silloin vielä lapseton, nainen. Käsityöjutut blogissa ovat jääneet vähemmälle ja tilalle on tullut lapsiperhearkea mutta niin ihanan realistisesti kirjoitettuna (kipeistäkin asioista) että vaikka en elämäntilanteeni puolesta kohderyhmään kuulukaan, on minusta upeaa seurata blogia. Tuota samaa rehellisyyttä ja elämän realismia arvostan sisustus- ja lifestyleblogeissakin. Sitä että joskus projektit tuppaa menemään pepulleen, rahat ei riitä, ei huvita vaikka pitäisi tai että tää on musta ihana vaikka se ei olekaan trendikäs. Ja se että kodissa on usein sotkuista vaikka sitä asuisikin vain kaksi aikuista (ja koira)...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija viestistäsi. Kaimasi tosiaan kirjoitti hyvin, niinkuin sinäkin.

      Samaa mieltä olen kanssasi. Esittelykodit, blogikodit, eivät kauaa jaksa innostaa. Elämässä ja sisustuksessa pitää olla hieman rosoa ja särmää, sattumaa, onnea ja iloa. Siinä hyvä resepti kaikkeen :)??

      Tekstistäsi tulikin mieleeni, että pitäisi kirjoittaa enemmän pieleen menneistä jutuista - niitäkin nimittäin löytyy ;)

      Tarja

      Poista
  11. Siis aivan ihana postaus!!! <3 Nyt kun olen ajatuksen kanssa kerennyt perehtymään blogiisi, ni kyllä tämä tulee lukulistalle, ja aikaa menee että kerkiän käydä kaikki tekstit läpi. Olen aikaisemmin vain välillä käynyt silmäilemässä, niinkuin muitakin blogeja. Mutta itse tulen jälkijunassa ja nyt vasta hurahtanut todenteolla <3
    Tämä postaus on niin paras ja juuri samat ajatukset kun minulla, huomasin että olin kirjoittanut omaan blogiini samanlaisen postauksen ennenkun edes luin tätä! :)

    Ja sama periaatte, rakastan kyllä desingia tietyissä määrin, ja ilo katsoa myös niitä blogeja. Mutta myöskään itsellä ei ole varaa ostella 1000€ desing lamppuja, pääasia että itse saa kodistaan mielyttävän jossa on hyvä olla vaikka ihan vaan 20€ lampun kanssa. Ja sekin on kaunista!
    Kiitos sinulle ihanasta blogistasi! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Jokainen kommentti saa hyvälle mielelle ja perinteisesti vastaan kaikkiin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...