7/30/2015

Mikä lamppu kyseessä?


Kaipaan apua tämän vanhan valaisimen tunnistamiseen. Kerro ihmeessä, jos sytyttää?

Löysin tämän mökiltämme, enkä ole saanut vielä selville sen valmistajaa jne. Suomalaiseksi sitä veikkaisin, Lival, Valinte, Orno, Lampukas, Aris, jokin muu...?  Sinänsä hassua, että luulisihan sitä tietävänsä, mitä tavaroita kotona ja esim. mökillä on, mutta minulle tämä seinälamppu tuli ihan puskista.

En muistanut ollenkaan, että kesämökkimme vierasmökin seinässä on tällainen kaunotar. Olen blogeissa ja muissa ihaillut tämän tyylisiä lamppuja, mutten ole tiennytkään, että omistan sellaisen jo valmiiksi. 

Olisi kiva saada tästä hieman lisää tietoa. Nettiä selasin jo aikalailla, mutta vastaavaa ei osunut silmiini. 

Aloittelemme nyt mökin remonttia ja on aivan varmaa, että tämä vintagevalaisin pääsee kunniapaikalle rempatussa mökissä. 




- - - -

What is this lamp, from which designer or country? If You know, email me tarjassnowland@gmail.com


7/29/2015

Aina ei jaksa, eikä osaakaan...





Tunnustan. Minä en ole leivontaihminen. Olen siinä mielessä hyvinkin epätäydellinen bloggaaja, että minulla ei ole viittä erilaista piirakkapohjan ohjetta essuni taskussa, joista voisin valita sopivimman kullekin täytteelle, suolaisille, makeille, ja suositella herkkuohjeitani teille rakkaat lukijani (haluaisin toki!). 

Leivonnaiset eivät niin kovasti minua kiinnosta. On sentään joitain "klassikoita", joita on saatava - riittivät taidot tahi eivät. Mustikkapiirakka on yksi niistä.  






Olemme poimineet mustikkaa nyt ahkerasti pakkaseen, täällä postasinkin aiheesta aiemmin. Teki mieli piirakkaa vaniljakastikkeella. Nelihenkinen perheemme hotkaisi tämän yhdellä istumalla. Kukaan ei muistanut ajatellakaan, onko pohja äidin vai äitien tekemää.


Pohja, tadaa:
kaupan valmis murotaikina piirakkapohja

Pohjan päälle: 
noin 3 dl tuoretta mustikkaa 

Kermaviilitäyte: 
2 dl kermaviiliä
1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 kananmuna

Vaniljakastike:
valmista purkkikastiketta

Paistetaan 200 astetta ja 35 minuuttia.
Ahhh...!





Orthex lähetti kesälahjana näppärän irtopohjaisen piirakkavuuan, jolla tämäkin tumpulaäiti sai piirakasta todella kauniin tarjottavan, kts postauksen eka kuva. Jäähtynyt piirakka on helppo nostaa tarjolle, ja kauniit reunat saa ehjänä esille. 



7/27/2015

Ihanat The Rubz -rannekorut





Oi voi, se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Olimme viime perjantaina matkalla mökillemme ja pläräsin autossa kännykkää. Silmiini osui eräs kuva, jossa oleva koru oli minusta niin kovin kaunis. Hetken surffailun jälkeen löysin paikan, mistä niitä saa.

Olimme sattumalta juuri ohittaneet Hämeenlinnan, jossa tuo My Milou liike sijaitsi. Tänään ajelimme takaisin kotia kohti ja piipahdin matkalla katsomassa The Rubz -rannekoruja.




Kaksi lähti arvatenkin mukaani, sillä oli mahdotonta valita näiden kahden välillä. Tumma Navy and Gold käy mahtavasti arjessa farkkujen kanssa. Beige and Gold on salonkikelpoinen vaikka juhliin. Yhdessäkin nuo ovat todella kauniit. My Miloun nettikaupassa on tilattavissa ja nähtävillä koko The Rubz -valikoima, täällä klik. 

Korut on valmistettu silikonista ja ruostumattomasta teräksestä. Ranteessa korut tuntuvat mukavilta ja jämäköiltä. Niin koruissa kuin kauniissa rasioissa on käytetty kierrätysmateriaaleja.




Nämähän sopivat yhteen aika hyvin myös Pariisin timantin kanssa.






7/26/2015

Arabian rasia-asia





Olisi mukavaa otsikoida tämä "Arabian kannellinen rasia", mutten voi. Minun kipponi on ilman kantta. Mutta tässä kuuluisi sellainen kyllä olla. Näin Äiti ja netti kertovat.

Äitini on saanut rasian aikanaan  sairaanhoitajakoulussa ollessaan lahjaksi Signe-tädiltään, eli isänsä nuorimmalta sisarelta.

Rasia on 1960-luvulta ja sen nimi / malli on FD. Kyljen hienovaraiset painaumakuviot ovat kauniit, kun niihin osuu valo.




Muotokieleltään tämä on ilmetty sukulainen ja edeltäjä nykyisille matalille ja geometrisille maljakoille ja rasioille. Yhtään "uusiogeometristä astiaa" minulla ei olekaan, mutta hyppään trendiin nyt jälkijunassa mukaan tällä ajan designhammasta mainiosti kestävällä vintagekipollani.

Tarkoitan siis tyyliltään tällaisia maljakoita sun muita. Näitä on vilissyt mm. pastellin sävyissä sisustuslehdissä ja netissä nyt ainakin parisen vuotta. Koboltinsinistä väriäkin kuvista löytyy.

KUVA: HOUSE DOCTOR



KUVA: BLOOMINGVILLE AW2015


KUVA: BLOOMINGVILLE AW2015


Mutta, kyllä Arabian kippo on minulle ja kotiini sopivampi. Kaunista, vanhaa, suomalaista - mikä aarre!

Kantta aion etsiä äidin varastosta vielä uudemman kerran, jospa minua onnistaisi. Jos sinulla sattuu pyörimään kansi tällaiseen, niin ostan mielelläni pois, laita meiliä tarjassnowland@gmail.com






Tässä vielä kuva pohjan leimauksesa ARABIA 3-67, eli tämä on valmistettu maaliskuussa 1967.




7/25/2015

Nukkekodin kattoremontti


Minulta kysyttiin, miten nukkekodin katto on korjattu, jos sitä on korjattu. Kyllä, sitä on korjattu. Katto meni nukkekodin remontoinnin yhteydessä ihan uusiksi. 




Uudistin katon niinikää tapetilla, jonka sain lahjoituksena Pompotista. Liimasin tapetin vanhan katon päälle erikeeperillä. Liima kannattaa levittää mahdollisimman tasaiseksi kerrokseksi siveltimellä.

Katon tapettipala kannattaa leikata sentin suuremmaksi, kuin mitä katto on. Ylimeneviin reunoihin levitetään liimaa ja ne taitetaan katon reunan alle. Näin katosta tulee siisti. Kuivumisen ajaksi voi laittaa muutaman pyykkipojan, jotta reunat liimautuvat kunnolla.




Lundby-nukkekodeissa on savupiippu. Monesti se repeää irti, ja ottaa mukaansa palasen kattopahvia. Niin minunkin vanhalle nukkekodilleni oli ajan saatossa käynyt. 

Jos haluaa, piipun voi liimata uusitun katon päälle vaikka pikaliimalla. Minä päätin olla liimaamatta piippua laisinkaan takaisin paikalleen. Tytär voi itse asettaa leikeissään irtopiipun katolle, ja vaikka joka kerta eri kohtaan. 





Meidän nukkekodin uusi katto on nyt tällainen köynnöstävä viherkatto. 

Jos muistat jossain vintin kätköissä olevan nukkekodin, niin kannustan kaivamaan sen esiin. Remppa on kiva puhdehomma ja lopputulos palkitsee aivan varmasti! Tässä vielä inspiraation lähteeksi linkki Nukkekodin remontti -postaukseeni. 

Olen saanut somen kautta viestejä ja kuviakin, että remonttipostaukseni on innostanut myös muita aloittamaan nukkekotiremontin. Ihan parasta! Ja eräs toimittajakin otti yhteyttä, joten ehkä tämä aihe pääsee lehteen asti. 



7/23/2015

Posterit yllättivät


 (Kaupallinen yhteistyö: Desenio)

Epätavallista minulle, ja kodille. Nimittäin printtijulisteet eivät oikein ole tämän talon tyyliä. Desenio lähestyi minua yhteistyön merkeissä, ja päätin kuitenkin katsastaa valikoimaa sillä silmällä. Sieltähän löytyi paljon kaunista.

2,5 -vuotias poikani valitsi itselleen tämän pandaprintin. Aika liikuttavaa. Lastenjulisteiden valikoima on sen verran kattava, että pieni ihminen joutui oikein keskittymään ja pohtimaan.

Panda on nyt hänen huoneessaan vanhan patakaapin päällä. Tuo kaappihan löytyi entisen kotimme kellarista kirkkaanpunaisena. Se ehti olla siinä kuosissaan käytössä kymmenisen vuotta, kunnes hioin ja käsittelin sen siniharmaaksi vuonna 2012. Täällä postaus kaapin kunnostamisesta.

Kaivoin myös esiin kuvapostauksen vuodelta 2006, täällä kaappi näkyy kirkkaanpunaisena vanhan kodin huvimajassa. Siellä on myös kahdeksanviikkoinen Juri-vauvahauva.





Löysin yllättäen jotain itsellekin sopivaa, ja vieläpä tilaan, jossa ei ollut entuudestaan oikein mitään. Tätä tilaa ei liene täällä blogissakaan koskaan esitelty. Yläkerran wc on meillä tämän näköinen. Värimaailma on ruskeavalkoinen. 

Wc:n lattia on laatoitettu suihkuseinästä yli jääneellä isolla ruostuneen näköisellä laatalla. Seinissä on suurta, valkeaa, edullista mattapintaista laattaa. Samaa on meillä paljon muuallakin: kylppärissä, köökissä, khh:ssa. Valkoiset keraamiset kannelliset rasiat toin HM Home liikkeestä Tukholmasta aikana, jolloin sellaista ei vielä Suomesta löytynyt. Rasiat ovat muuten ihan tyhjillään edelleen...mutta kauniit. 




Posterissa lukee Karl Lagerfeldin toteamus: "I am very much down to earth, just not on this earth".  Sopii hyvin minunkin olooni ja elooni tuo. Ei perusteluja.


Tämän postauksen julisteet ovat nämä:
Panda ja Karl

Kehykset ovat myös Desenion valikoimista. Niissä ei ole lasia, vaan sen tilalla on muovi. Tuo on ihan näppärä ominaisuus lastenhuoneita sisustettaessa. Taulu ei rikkoudu vaarallisesti, vaikka se saisi hieman kovempaakin käsittelyä = ihailua osakseen. 





7/22/2015

Vintagerakkautta Tukholmassa


BRANDSTATIONEN: HUIKEAA STAILAUSTA KAIKEN MUUN OHESSA

BRANDSTATIONEN: VINTAGEKORUJA SUURI VALIKOIMA

(Kaupallinen yhteistyö: Visit Sweden, Visit Stockholm)
Kesäkuun bloggarimatkalla Tukholmassa pääsin piipahtamaan myös muutamaan vintagetaivaaseen. Kirjoitin kahdesta jutun Oikotie Sisustukselle. Jutun Dusty Deco ja Brandstationen -kaupoista pääset lukemaan tästä. 

Tuossa reportaasissa on paljon herkkuja kuvia. Voitte uskoa, kuinka innokkaasti kaupoissa kuvasin. Ulkomailla kiertäessä vintageliikkeissä näkee monesti sellaisia asioita livenä, mistä Suomessa haaveilee netin välityksellä.

Karin Mobringin aikanaan Ikealle suunnittelemat nahkaiset Natura-tuolit  haluaisin itsekin mieluusti omistaa. (Vinkatkaa, jos tiedätte että jossain olisi minulle tuolit/tuoli!) Nyt näin ne ekaa kertaa ihan oikeasti. Aijai. Tässä kuva.


DUSTY DECO: KARIN MOBRING, NATURA LEATHER CHAIRS


Yksi hauska juttu ovat ruotsalaiset Bumling-valaisimet (designer Anders Pehrson). Jos haluat itsellesi oman, niin suntaa Ruotsiin. Olen joka reissulla nähnyt muutaman. Jopa Gotlannissa eräällä pihakirppiksellä. Niitä on tosiaan lähes aina tarjolla antiikkikaupoissa.




Dusty Decossa osui nyt silmääni tämä messinkinen kattolamppu, halkaisijaltaan 40 cm. Sama roikkuu meillä ruokailutilassa, klik. Jos haluat nähdä, miltä se näyttää arjessa ja suomalaisessa kodissa niin kurkkaappa tuo. 

Olen näköjään postannut blogiini Bumlingeista yhteensä 26 kertaa. Omistan lamppuja kolme ja nehän ovat ihania. Kaikki Bumlingpostaukseni näet kootusti tästä. 

Alla yksi reissun lamppuihastuksista. Sehän on "Punahilkka-lamppu". Söpö. Kauppaan jäi, mutta tämän äärellä tuli vatuloitua tovi, melkein jo lähti mukaan. Hintaa taisi olla noin 200 euroa, joten en raaskinut tällä kertaa.




Ja vielä loppuun pari muuta vintagelamppua... Näitähän riitti.

BRANDSTATIONEN
DUSTY DECO

Olin reissussa upeiden tyyppien kanssa. Käykäähän kurkkaamassa bloggarikollegat: Johanna, Eve, Minna. Kaiken mahdollisti Joonas Visit Swedeniltä








Tästä pääset lukemaan erään toisen postaukseni, jossa näyttäytyy puolestaan ihan toinen näkökulma Tukholmaan: 




7/21/2015

Laiskottelu ei nyt auta




Mustikka-aika on alkanut ja eilen sattui sopiva yhteensattuma. Meidän pakastusrasiatilanne on ollut pitkään sekalainen ja epäselvä - rasiat ovat ikivanhoja, niitä on muutosta toiseen raijattu mukana, ja ne ovat sen näköisiä. Posti kurvasi tänne mäelle tuoden Orthexin kesälahjan. Kiitos!

Saimme uusia rasioita vanhojen Orthexien tilalle, ja siitä innostuineina lähdimme miehen kanssa heti metsään poimimaan mustikoita. Lapset sattuivat olemaan sopivasti mummolassa hoidossa. Enää tätä helpommaksi ei homma mene, oveltamme on nimittäin 40 metriä matkaa ensimmäiselle kunnon mustikkamättäälle. Metsää riittää takapihalta noin 15 kilometrin verran ennen ensimmäistäkään autotietä. 





Marjojen poiminta ei ole ajasta kiinni. Nykyihmisellä on aikaa, ihan oikeasti on, vaikka muuta väitämme. Kiireet sitä, kiireet tätä. Meillä on ruhtinaallisesti aikaa, muttei aina viitseliäisyyttä. Kiirehän on tätä nykyä pääosin ihan itse luotua (minä jos kuka sen tiedän).

Isoisovanhemmillamme ei ollut Prisman pakasteallasta, josta hakea helmikuussa marjat smoothieen. Omavaraisuudessa eläminen oli kovaa työtä. Ensin tehtiin kaikki maatilan työt, sitten mentiin päivän päätteeksi metsään poimimaan marjoja, tai muita luonnon antimia.







Poiminta on siis vain viitseliäisyydestä kiinni. Täytyy tunnustaa, että eihän tuo marjanpoiminta ole mitään lempipuuhaani. Toisaalta, nyt sitä marjaa tarvitaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Olen muuttanut syömisiäni (Suuri Ruokaremppa), ja mm. jokainen aamuni (ja usein myös mieheni aamu) alkaa marjasmoothiella (Paras aamiainen ikinä). Eli metsään vain!

Hyvä nyrkkisääntö laiskalle nykyihmiselle, siis minullekin, olisi kait, että "syö päivässä enemmän kotimaisia marjoja, kuin viitsit poimia". Syön varmasti! Nyt täytyy tulevina päivinä yrittää kääntää poimintasuhde hetkeksi ja oikeasti varautua talven varalle. 






Kuuluuko marjanpoiminta sinun kesääsi? Entäpä koirasi? Meidän länsigöötanmaanpystykorva Helmi rakastaa niin mustikoita kuin poimintaakin. Otin Instaan lyhyen videon hänestä. Maiskutus vaan kuuluu, kun Helmi noukkii herkkua. Videon näet tästä linkistä.





7/20/2015

Sielu ja kaapit selvitystilassa


Nyt ollaan siinä pisteessä lomaa, että siivoan kaappeja. Tämä hetki vaatii pohjille riittävän pitkän lomailujakson, sillä tämä ei ole lempihommaani, kuten tässäkin postauksessa kerron (Kulissi vai oma Koti?). Tilanteen muodostuminen vaatii myös sen, että lomaa on riittävästi jäljellä, jotta siitä raaskii uhrata muutaman päivän kodin selvitystilan purkamiseen. 

Jonkinlainen katharsisvaihe on siis nyt menossa. Tosin toivon, että kaappien sisus ei kuvasta ihan sellaisenaan sieluni syvintä olemusta, sillä jos näin on, sieluni on kriisissä. Se on kriisiytynyt aika pahastikin, ainakin akselilla khh ja vaatehuone.

Tässä videossa lappaan iloisesti pyykkiä koneeseen. Kodinhoitohuone on siistin näköinen. Noiden kaapinovien takana muhi kuitenkin jo tuossa vaiheessa, huhtikuun lopulla, melkoinen kaaos. Tilanne kulmioitui selvitystilaan vasta eilen, ja muutaman tunnin se otti. 

Jokin yhteys kaapeilla ja sielunrauhalla on. Näin uskon. Sotkuiset kaapit kalvavat. Ne eivät ole poissa silmistä ja mielestä, sillä niitä sotkuisiakin kaappeja on käytettävä arjessa, ja ne sotkevat asioita edelleen. 

Puhtaat kaapit, puhdas omatunto? Tiedä sitten, mutta olipa eheyttävä kokemus kävellä tänä aamuna siistiin kodinhoitohuoneeseen tietäen, että kaappirintamalla kaikki on kuosissa ja yhtään pommia ei ole ovienkaan takana. 

Päivä alkaa yleensä kotona, ja jos vaikka edes yli 50% kaapeista on kuosissa, ollaan sielunrauhaosastollakin niskan päällä heti aamusta? 





7/19/2015

Mökkihaaveita


Meillä olisi olemassa mökki, jota voisi alkaa laitella.

Aina toisinaan mietin, millaista sinne voisi ajatella. Kasasin joitain ideakuvia. Mökki on sen verran pieni, että tällaista tavaramärää sinne ei onneksi kannata, eikä voikaan sulloa, mutta poimintoja voisi kenties tehdä. 

Skandityylillä ehkä menisin. Mahdollisimman vähän mitään... 

Sohvasänky tai jonkinmoinen daybed - jees. Rottinkituolit myös. Päiväpetejä olen vuosien varrella kasaillut Pinterestiin, tänne. Ehkä joskus jokin tuommoinen ilmaantuu meillekin jonnekin, mene ja tiedä, ehkä sinne mökille.





Kaikki seinät maalataan sitten aikanaan kellastuneesta männystä valkoisiksi. Puulattia saa jäädä puun väriseksi. Vähän taljoja... kenties puunattu ja samettiseksi hiottu pöllijakkara pikkupöydäksi.

Mökissä on valmiina musta kamina, joten sen kanssa yhteen sopisivat kenties mustat tai tummanharmaat seinäkaapit. Olen miettinyt puisia Ikean Ivar kaappeja, vaikka pari kpl. Kaapit asennettaisiin irti maasta, kuten tässä Pinterest-kuvassa. Alle mahtuu sitten jotain muutakin, ja fiilis säilyy ilmavana.

Keittiönurkkauksen voisi myös purkaa ja laittaa uusiksi. Siihen sopisivat kenties seinäkaappi tai musta hylly ja pieni saareke. Jotain tällaista ehkä.

Vanhan pirttipöydän ja penkit voisi hioa ja käsitellä uudelleen, eli ne jäisivät. Sain juuri palautetta ystäviltäni, että niitä ei saa hävittää, kun eilisellä Ikean reissulla kerroin heille suunnitelmiani.




Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Ei ole. Olishan tuossa hommaa.... Kaikki aikanaan.

Kaikki tämän postauksen kuvat ovat Ikean nettisivuilta, mutta oikeastihan minä haluaisin löytää paljon vanhoja ja käytettyjä juttuja, ja vain höystää kokonaisuutta uudella tavaralla.



7/16/2015

Nukkekodin remontti




Vilautin muutama päivä sitten tekemässäni postauksessa värikkäitä tapetteja ja kerroin, että meillä tapetoidaan. Nyt paljastan, mistä oli kyse.

Tadaa - saanen esitellä nukkekodin uuden ilmeen!





Laitan heti tähän alkuun ennen ja jälkeen -kuvat, jotta näette pikavilkaisulla, mitä kaikkea on tapahtunut.





Nukkekoti on 1980-luvulta, minun vanha Lundbyni. Klassikko, jota saa edelleen. Tyttäreni on nyt liki viisivuotias ja lähestyy parasta nukkekoti-ikää. Sain kimmokkeen kaivaa vanhan kodin esiin vanhempieni vintiltä. Koti oli hyvässä kunnossa, rakenteet olivat ehjät, mutta se kaipasi kipeästi pintaremppaa. Remppa alkaa -postauksessa löytyy lisää tarinaa ja kuvia. 

Nukkekoti uudistui totaalisesti. Se pääsee nyt ihan uusien leikkien kulisseiksi satumaisine ja kirjavine tapetteineen. 





Lempikauppani Pompoti myy kaiken muun ihanan lisäksi myös tapetteja. Kävimme rohkeasti tyttären kanssa kysäisemässä, josko he haluaisivat lähteä sponsoroimaan nukkekodin tapetointiprojektiamme muutamalla tapetin palalla. Meitä onnisti ja saimme käyttöömme kaupan koko tapettivalikoiman. 

Valitsimme joka huoneeseen oman tapetin. Tässähän ei nyt rakennettu mitään messukotia vaan hulvattomia puitteita hauskoihin leikkeihin, hieman Peppi Pitkätossun Huvikumpu -teemalla, joten värien annettiin viedä mennessään. 

Minun oma suosikkini on tämä keltaisen kirjava huone, johon mallasin suuren linnun. Tästä tulee kuulemma keittiö, tyttäreni ilmoitti. 




 Yllä olevan huoneen tapetista leikkasin pioneita irralleen ja liimasin niitä detaljiksi lattiaan, portaiden alapäähän.





Asukkaat vaikuttavat tyytyväisiltä olkkarin uuteen, samettipintaiseen seinään. Tässä Pip Studion tapetissa on muuten mukana myös vieno ja hieno tuoksu. Sohvakalusto on aitoa 80-lukua. 





Makuuhuoneen kukkatapetit ja 80-luvun kalusteet sopivat hyvin yhteen.




Kylppäristä tuli villi ilmestys tummanpunaisine samettitapetteineen. Kalusto kun sattui olemaan pinkki, niin sehän passaa. Tämä on kokonaan tyttären visioimaa. Uudistamme tähän huoneeseen vielä jossain vaiheessa punaisen lattian - tällaisen määräyksen sain.





Tässä tarvikelistaa ja vinkkejä nukkekodin perusparannukseen:

- Erikeeper oli hyvä liima tapetille.
- Pumpulipuikoilla on hyvä pyyhkiä liimatarroja pois pienistä koloista ja pinnoilta.
- Veitsellä on hyvä ujuttaa ja tasoittaa tapettia kulmiin ja ahtaisiin koloihin.
- Suuri öljyvärisivellin tms kannattaa ensin kastella kunnolla ja kuivata hieman paperilla, sitten vasta aloittaa liiman levitys, näin liima levittyy tapettiin tasaisesti.
- Aikaa kannattaa varata puolisen tuntia per huone, aluksi sitä kuluu ehkä enemmänkin.




Muistakaa, että kaikkein tärkein mauste tuunailuissa on ....







Koostin nukkekodin tapetoinnista albumin myös StyleRoomiin, pääset kurkkaamaan sen tästä.

Katso myös:
Tästä pääset lukemaan Nukkekodin kattoremontti -postaukseni. 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...