11/22/2015

Lumen tuoma valo




Näiden päivällä otettujen kuvien tähdet ovat arktinen rekikoiramme Juri, alaskanmalamuutti rodultaan, sekä lumen tuoma valoisuus. Tarja's Snowland on nyt taas kirjaimellisesti Snowland, ja se on aika ihanaa. Viikonlopun aikana on sadellut hiljalleen lunta ja talven valo tulvii nyt ikkunoista. Lumen tuoma valo on jollain tavalla pehmeää ja utuista, koitin saada sen vangittua näihin kuviin. 

Meillä oli viikonloppuna yökylässä ihana vauvavieras, ja täällä onkin kilpaa tuoksuteltu ja hoidettu vauvaa. Terkkuja vaan S ja E, ja kiitos kun kävitte.

Saapa nähdä, kauanko lumi pysyy. Ainakin viikon ajan saan varmasti "elää lumessa", sillä suuntaan täältä etelästä liki viikoksi Rukalle tekemään MM-henkisiä töitä. Siellä riittää lunta! 

Näitä kuvia katsoessa sitä miettii väkisinkin, että sopiiko malamuutti sisustukseen vai sisustus malamuuttiin? Ainakin Juri oli ensin, paljon ennen tätä taloa. Hän on jo yli 9-vuotias. Kieltämättä  aika harmoniassa menevät taljojen värit ja muutin turkin väritys, hirret, laatat ja huonekalut.

Juri oli kyllä yksi merkittävä syy, miksi halusimme aikanaan muuttaa maalle. Eli ehkä se on sitten niin, että elämä on rakennettu koiran ympärille. On mukavaa, kun koirilla, ja meillä ihmisilläkin on tilaa ulkoilla. Maalla on mukavaa ja leppoisaa. 











11/21/2015

Lauantain lettisolmu



Leppoisaa viikonloppua!

Lauantai-aamupäivään kuuluu meillä aina kaupunkikäynti ja tyttären akrobatiatunti. Tanssikoulussa hiukset pidetään kiinni. Yleensä hiukset ovat ponnarilla tai letillä, mutta tänään innostuttiin tytön  kanssa satsaamaan hieman enemmän. Ehkäpä siksi, että myöhemmin meille on tulossa odotettuja vieraita; ystäväni ja taaperoikäinen suloinen kummityttöni. Lettikampaus syntyi omasta päästä ja on aikas helppo. Alla jonkinmoista ohjetta:




Tehdään kaksi ranskanlettiä, jotka voivat olla symmetriset, tai sitten päättyä pään toiselle puolelle, kuten tässä. 




Letit kiinnitetään ponnarilenksuilla. 




Tee leteistä solmu, ja sitten toinen solmu päälle, elikkäs löysä umpisolmu.





Kiinnitä "umpisolmu" pinneillä ja koristele kukalla! 

Ulkona satelee  muuten hiljalleen lunta, tästä on tulossa kiva viikonloppu. Voi kuinka tuo pienikin lumikerros antaa heti lisää valoa ja iloa. 



11/19/2015

Vastaisku pimeydelle


On niin pimeää - sysimustaa. Tuntuu että päivä ei valkene lain. Aamusta iltaan yhtä talon lonkeroa koko taivas. Sameaa ja sumeaa. 

Vastaiskuksi isken pöytään kuvat viime kesältä tuosta olkkarin viereiseltä terassilta. Vaikka eivät ne kesäkelit muistaakseni niin kaksiset olleet, oli sentään valoa ja kukkia, ja puuhia ulkosalla.

Tuona päivänä luin pöydällä olevaa Imagea ja artikkelin Katja Ketusta, sen jälkeen nousin ylös ja otin muutaman kuvan, hetken mielijohteesta. Kesken kuvaamisen tytär meni sisälle. Huoletonta kesäelämää ulkosalla. Se oli ohikiitävä hetki, joka ei tuolloin ollut mitenkään erityinen, mutta nyt sen muistelu tuntuu aivan ihanalta. 




Kiikkustuoli on Annon. Nyt se on makkarissa talvea ja ruostetta paossa. Keväällä taas kannan sen ulos. 








Pari kesää palvellut Pentikin ryhmä on vielä ihan iskussaan (ja nyt pihavajassa), vitosen rautatuolit jaksavat painaa kesät talvet ulkona. Crocsit on parhaat kengät kesäpihaan, varrella tahi ilman. 

Hyvää marraskuisen illan jatkoa ja terkkuja (joulu)tontun persiistä - täällä meidän mäellä on aikas pimeää. 

Moikka!

- Tarja -



11/15/2015

Virkattujen terhojen ohjeita





Tein nämä omasta päästä, mutta netistä löytyy ohjeitakin.
Tässä muutama linkki jakoon:








Pinterestin virkkauskansiooni kasaan ideoita muistiin, kannattaa kurkata sekin, jos kaipaat inspiraatiota. Mukana on myös kuvia joistain omista virkkuutöistäni. Eläintyynyt olisivat kivoja seuraavaksi, tai joulupallot.









11/14/2015

Pariisi - olet rakas


Halusin katsella koneelta kuvia Pariisista, viime keväältä. Tiedätte kyllä, miksi juuri nyt, juuri tänään. Joskus on parempi olla hiljaa, ja muistella vain. Ajatella onnen hetkiä. 




























11/13/2015

Valinten spotti - keittiön uusi valo!




Meillä kävi eilen mieheni Heikki-serkku asentamassa uuden induktiolieden. Vanha oli alusta asti susi (Samsung). Sitä korjattiin takuuseenkin muutaman kerran, mutta kuntoon se ei oikein koskaan tullut. Levyt lakkasivat lopulta toimimasta yksi toisensa jälkeen. Lähivakutuus hyvitti hajonneesta liedestä osuuden, ja nyt kokeillaan Upoa. 

Samalla reissulla Heikki laittoi keittiön kattoon uuden, eli tosi vanhan lampun. Tämmöinen metallinen, niveljalkainen, Valinte-merkkinen tehospotti pyöri nurkissa. Minusta se on mukavan vintage, ollen samalla rouhea ja rapea. Keittiön katosta löytyi käyttämättä jäänyt varaus lampulle, joten spotti asennettiin sinne. Minusta se sopii hienosti tuohon. 

Keittiö on kuvissa siivoamaton ja stailaamaton, ihan arkisessa luonnontilassaan - mitä sitä todellisuutta peittelemään. Ja löytyyhän sieltä tyytyväinen ruuanlaittajakin, nyt kun uusi liesi wörkkii. 




Lamppu löytyy perän pitäjänä tästä vintagelamppupostauksestani, mutta muistin, että olisin tehnyt siitä joskus ihan omankin jutun. Väärin meni. Koitin Googlettaa, ei löytynyt. Käytän yleensä Googlea, jos haluan löytää jonkin vanhemman postaukseni. On tullut nimittäin postattua aikojen saatossa noin 800 kertaa, ja kaikkea ei voi muistaa. 

Instasta löytyi kummiskin yksi kuva. Sieltä käy ilmi, että olen ostanut tämän 54 viikkoa sitten, ja maksanut siitä silloin kympin. Enpä olisi muistanut. Lahdesta löytyi tämä, ja nappasin sen matkaani jollain työmatkalla.

Semmoista tällä kertaa. Nyt hauskaa viikonloppua, ja Possen pariin sohvalle.  


Kuva, jonka Tarja Leponiemi (@tarjasnowland) julkaisi

11/12/2015

Unelmien valheellinen joulu


Mielikuvat, Assosiaatiot, State of Mind, Tunnelma, Fiilis, Harmonia, Täydellinen joulu...





Tiedän: tämä on liian täydellistä, "jenkkimeininkiä", siirappia.

Ajatusten ja mielikuvien avulla paetaan hetkeksi arjesta pois. Niin minä ainakin teen. Ei meidän joulu, eikä koti tällaiselta hallitulta kokonaisuudelta näytä. Vaikka meidän joulu on kyllä aina tosi mukava, luonnonläheinen, sukulaisia kokoontuu meille, ja ollaan vaan. Eikä hirveästi stressailla. 

Nämä ovat silti ehdottomia lempikuviani, joihin palailen oikein mielelläni. Henkisesti vaellan tällaisten kuvien mukaisissa maisemissa. Luntakin kaipaan, koko ajan, paitsi kesällä. Tätä haen sisustusvalintoja tehdessäkin; luonnonläheisyyttä, luonnonmateriaaleja, puupintoja, rehellisyyttä, rentoutta.




Näistä kuvista puuttuu ehkä pohjimmiltaan rehellisyys, sillä ne ovat taidokkaasti stailattuja asetelmia ja tarkoitettu pääasiassa markkinointiin. Mutta, niiden inspiraationa on silti toiminut rehellinen näkemys luonnonläheisestä elämästä kenties jossain erämaassa, keskellä metsää. Ja siksipä näistä niin pidänkin! Onhan tuolla yksi New York -kuvakin sujautettuna väliin. Tämä siksi, että joulu Nykissä se vasta olisikin jotain, vai olisiko? Ainakin kuvitelmissa toimii hyvin.





On hyvä välillä uppoutua epärealistisiin kuvitelmiin, haaveilla, antaa mieleen vaeltaa ja huuahtaa. Tässä yksi syy, miksi on hyvä välillä relailla. Kannattaa lukea Jenny Lehtisen suosituksi noussut kolumni: 


Meillä metatyö jakaantuu, kaikki ei ole minun varassani. Mutta, tunnistan silti tunteen varsin, varsin  hyvin. Ja äitiä meilläkin aina odotetaan...

Ja nyt haaveilemaan.


. . . .


Kaikki lempparikuvat:

Digikuvastot ovat täällä.















Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...